Hengen Kipinä huhtikuu: VAKAUMUSTEN TASA-ARVO

HUHTIKUUN HENGEN KIPINÄSSÄ POHDITAAN ERILAISIA VAKAUMUKSIA JA IHMISTEN VÄLISTÄ TASA-ARVOA. SAAMME MYÖS KUULLA HEHKU-TYÖRYHMÄN TYÖN TULOKSISTA. VOIT KÄYTTÄÄ TEKSTEJÄ HARTAUSMATERIAALINA KOKOUKSISSA TAI VIETTÄÄ OMAN HARTAUSHETKEN TEKSTIEN PARISSA.

Kuukauden kertomus: Ei riidellä / Anni Tarvonen ja Riina Vepsä, Roihun Henkiohjelma-tiimi

Maailmassa on paljon sotia ja surullisia asioita. Nyt en ota kantaa niihin, kerron vain kuinka asiat ovat olleet ja ovat edelleen omassa elämässäni. Ehkä joku suuri päättäjä voi joskus lukea tämän ja vaikka hyötyä tästä.

Olen kotoisin Itä-Helsingistä. Joku voisi kysyä kuinka olen selvinnyt hengissä näinkin pitkään, sillä Itä-Helsinki on maineeltaan kyseenalainen. Siinä missä muut näkevät vaarallisuutta minä näen monimuotoisuutta. Olen pienestä pitäen oppinut, ettei erilaisuutta tule pelätä.

Kävin myös koulua Itä-Helsingissä. Alueella, jossa on paljon maahanmuuttajia, on myös monia uskontoja. Yllättäen kuitenkin uskonnon tunnit koulussani eivät olleet sen kummoisempia kuin missään muuallakaan. Kun oli aika mennä uskonnon tunnille, luokka jakautui sitä kummemmin miettimättä kahteen eri luokkaan. Hieman yli puolet oppilaista menivät uskonnon tunnille ja loput ET-tunnille (elämänkatsomustieto). ET-tunnille lähtivät niin muiden uskontojen edustajat, kuin ne jotka eivät kuuluneet mihinkään uskontoon. Samoin myös koulun joulukirkkoon lähtivät vain kirkkoon kuuluvat loppujen jäädessä koululle omaan tilaisuuteensa. Ensimmäisellä kerralla tämä hieman ihmetytti ja muistan kysyneeni parhaalta kaveriltani, miksi hän ei lähde mukanamme joulukirkkoon. "En kuulu kirkkoon" oli vastaus ja asia oli sillä selvä.

Jako uskonnon ja ET-tuntien välillä ei meistä ollut sen ihmeellisempi. Jokainen meni sinne minne piti ja tunnin erosta selvisivät jopa parhaat ystävät ja uunituoreet pariskunnat ilman ongelmia. Kavereiden uskonto ei muuttanut välejämme mitenkään, eikä tarkempia perusteluja kirkkoon tai eri uskontoon kuulumiselle tai kuulumattomuudelle tarvittu. Kyseessä oli samanlainen valinta kuin valinta käsitöiden ja puutöiden tai englannin ja ranskan opiskelun välillä. Kukin valitsi sen, jonka koki enemmän omakseen.

Edelleen olen sitä mieltä, etteivät eri uskonnot tee asioista kummallisia. Miksi sen, että kaveri menee tunnustuksettomaan ohjelmaan ja itse menee tunnustukselliseen, pitäisi olla ongelma? Se, että jokainen saa uskoa siihen mihin haluaa, on jokaisen perusoikeus.

Kun olemme Roihulla, on jokaisen oma valinta meneekö tunnustukselliseen vai tunnustuksettomaan ohjelmaan. Itse en koe sitä outona asiana, kun kaverini valitsevat eri ohjelman kuin minä. Uskon, että pystyn edelleen viettämään tunnin leirielämästäni eri paikassa kuin kaverini tai leiriheilani, koska sen minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Kysymyksiä:

  • Millaisia uskoon, uskontoon tai henkisiin aatteisiin liittyviä postauksia olet nähnyt sosiaalisessa mediassa? Miltä ne tuntuvat?
  • Oletko itse tai onko joku perheestäsi viettänyt aikaa ulkomailla jossain toisessa kulttuurissa? Millaisia hengellisiä tai henkisiä tapoja kulttuurissa huomasit? Miten ne eroavat suomalaisesta kulttuurista tai omasta hengellisyydestäsi?
  • Mitä tarkoittaa kunnioittaa toisen valintaa? Entä mitä tarkoittaa kunnioittaa omaa valintaa? Mihin valinnat voivat perustua?

Kysymyksiä voi käsitellä yhdessä, tai tehdä kirjoitusharjoituksena. Valitse henkilö, jolle kerrot yllä olevista kysymyksistä nousseita ajatuksiasi. Henkilö voi olla oikea tai kuviteltu henkilö toisessa kulttuurissa. Kirjoita hänelle kirje, jossa pyydät häntä kommentoimaan ajatuksiisi. Ryhmässä voitte vaihtaa kirjeitä ja keskustella niistä.

Image
Kuva: Lasse Roiha

Kuukauden tietoisku: Toisen ihmisen kohtaaminen // Laura Kajala, Hehku-työryhmän johtaja, oppilaitospappi

Partioliikkeen parhaita puolia on se, että toiminta tuo erilaiset ihmiset yhteen. Arvopohja ja tekeminen yhdistää monenlaiset tyypit. Viime vuosina maailmalla ja Suomessa on puhuttu erityisesti hengellisen puolen merkityksestä ihmiselle, myös partiolaiselle. Asiaa on pohdittu arvojen, lupauksen ja kasvatuksen näkökulmasta.

Suomen Partiolaisissa aihetta käsiteltiin laajemmin Hehku-projektin aikana, jolloin tarkoitus oli pohtia hengellisyyttä ja henkisyyttä teorian ja käytännön osalta. Mikä on sopivaa, mikä ei ole sopivaa ja miten ymmärrämme termin ”hengellisyys”. Samoin pohdittiin miten hengellisyys näkyy partio-ohjelmassa ja eri ikäkausien toiminnassa, miten se toteutuu leireillä ja retkillä, eri tapahtumissa.

Projektiryhmässä oli edustajia eri taustoista ja teeman käsittely aloitettiin perusteista: miten ymmärrämme eri termit. Uskonnollisuus, hengellisyys ja henkisyys nähdään hieman eri kulmista eri taustoista ja yhteisöistä käsin. Tärkeää onkin perusteellinen, asiantunteva ja osallistava keskustelu: miten koemme asiat, miten ymmärrämme sanat ja termit.

Maailmanjärjestötasolla toimii partiolaisia, joilla vakaumus on erilainen: uskonnollinen, hengellinen tai uskonnoton. Käsityksiä, variaatioita ja suuntauksia on mieletön määrä. Esimerkiksi partioystäväni jotka ovat uskonnottomia, saattavat kokea olevansa hengellisiä ja pitävät henkisyyttä tärkeänä osana elämäänsä.

Vakaumukseen liittyvässä keskustelussa on erityisen helppoa ylenkatsoa toisen kokemusta, näkökulmaa ja ajatusmaailmaa. Ennakkoluulot ja –käsitykset värittävät usein kuvaa toisen ihmisen hengellisyydestä tai uskonnosta, jota hän edustaa. Tähän vaikuttaa myös kulttuurikonteksti ja sitä kautta se, miten eri vakaumukset nähdään positiivisina tai negatiivisina. Nykyajan kärjistynyt some-keskustelu ei välttämättä helpota asiaa ja toisaalta se voi tuoda keskustelun nopeammaksi, ymmärtäväisemmäksi ja laajemmaksi.

Jamboreet ja muut suurtapahtumat näyttävät nykyään etenevän hyvään suuntaan. Filosofiana on, että enemmän on enemmän, eikä kenenkään pitäisi piilotella. Faiths and Believes Zone on tuttu ja suosittu kohde suurtapahtumissa. Alueella voi oppia uutta itselle vieraista vakaumuksista ja keskustella eri vakaumusten edustajien kanssa. Samalla voi hyvällä mielellä ja ylpeänä harjoittaa omaa vakaumustaan samanhenkisten kanssa.

Jatkossa aktiivisessa keskustelussa kiteytynee entistä useammin uskonnottomien asema partiossa ja heidän täysivaltainen osallisuutensa tässä liikkeessä. Termi ”liike” kuvaa myös partiolaisten eteenpäin kulkemista. Jos uskonnon tai uskonnottomuuden aihe sivuutetaan liian pitkään ”hankalana” ja ”vaikeana kysymyksenä arvopohjan vuoksi”, voi vain arvailla nykytilanteen jatkumisen vaikutuksia. Kyse on kuitenkin ihmisistä. Vaikka oman vakaumuksen osuus partiossa olisi vähemmistössä, ansaitsee jokainen ihminen tulla kohdatuksi ja hyväksytyksi osana liikettämme ihan kokonaisena ihmisenä. Näin riippumatta (partiolaisen) omasta uskonnollisesta, hengellisestä tai uskonnottomasta vakaumuksesta.