Pikkukylästä telttojen suurkaupunkiin

Pikkukylästä telttojen suurkaupunkiin

Ada Eronen 26.7.2016
By Ada Eronen 11 kuukautta sitten
Roihun ihmispaljous inspiroi pohtimaan partiota ja vähän elämääkin kolumnityyppisesti.

17 000 partiolaista kuulosti jo lukuna järjettömän isolta, mutta eihän sitä pystynyt konkreettisesti käsittämään ennen leirin avajaisia, kun kaikki kokoontuivat yhteen Stagelle. Kun itse tulee lippukunnasta, jonka jäsenmäärä on suurin piirtein sama kuin Roihun yhden leirilippukunnan ihmismäärä, eikä omilla kesäleireillä ole porukkaa muutamaa kymmentä enempää, pelkästään oman alaleirin ihmismäärä tuntui valtavalta. Avajaisiin marssiessa koko leirin ihmisten näkeminen olikin sitten jotain sellaista, mitä tajunta ei osaa vieläkään käsitellä. Tietenkin olen ollut festareilla, joiden ihmismäärä on sama kuin Roihulla, mutta määrän käsittelyn vaikeus johtuu siitä, että nyt ollaan partiossa.

Pienen paikkakunnan kasvattina on tottunut siihen, että partio on se "nolojen juttu". Ennakkoluulojen murtamisen yrittäminen on myös tuttua puuhaa, samoin lopettamisaikeissa olevista jäsenistä taistelu. Yhtäkkiä samassa paikassa onkin sitten 17 000 partiolaista, jotka ovat mitä erilaisempia ihmisiä, mutta täällä yhtä ja samaa joukkoa. Roihulle on saapunut porukkaa ympäri maailman, aina Australiasta, Ugandasta ja Kanadasta asti, vain muutaman esimerkin mainitakseni. Tyypit ovat maksaneet siitä, että pääsevät Suomeen nukkumaan teltoissa, mikä tuntuu jotenkin käsittämättömän hienolta. Pitkän matkan takaa leirille saapuminen kertoo jotain siitä, miten omistautuneita partiolle ollaan.

Eihän teltoissa nukkuminen tietenkään ole partiossa se juttu, mikä koukuttaa, eikä edes stereotyyppinen solmujen teko. Tai no, ehkä joillekin ne ovat suurimpia elämyksiä, mutta ainakin minulle ne ovat vain osa partiota.

Identiteettiini kuuluu äärimmäisen vahvasti määritelmä rokkari, eikä se johdu pelkästään siitä, että satun pitämään rockmusiikista eniten. Käyn todella paljon keikoilla ja festareilla, koska tietenkin livemusiikki kuulostaa parhaalta, mutta myös yhteisöllisyyden takia, jota yleisön joukossa tuntee. Kun on osa jonkin yksittäisen keikan yleisöä, kuuluu kyseisen esiintyjän fanijoukkoon. Festareilla kuuluu lisäksi suurempaan kokonaisuuteen, festarikansaan. Siinä hetkessä, kun keikka on menossa, sitä tuntee äärimmäisen vahvasti kuuluvansa johonkin, ja tietää tarkalleen oman paikkansa.

Se sama fiilis tulee myös partiosta, ja sen olen tajunnut kunnolla vasta nyt Roihulla. Kaksitoista vuotta minulta on kysytty, mikä partiossa niin viehättää, enkä ole siihen täysin tyhjentävästi osannut vastata. Nyt osaan, kiitos Roihun.

Roihulla on eri ikäisiä ja eri maiden kansalaisia, sekä monin muun tavoin erilaisia ihmisiä, jos heitä alettaisiin lokeroida tarkkaan. Mutta kaikkia meitä yhdistää täällä kuitenkin yksi asia: partio. On käsittämättömän upeaa, että meistä löytyi voimaa järjestää kaikkien aikojen suurin partioleiri Suomessa! Leiripäivien aikana tiedämme tarkalleen, mihin kuulumme, ja toivottavasti myös sen jälkeen.

Eiköhän nautita vielä viimeisistä leiripäivistä ihan täysillä, koska #meollaanliekeissä!